Lääkkeellinen keskeytys

Koska kehoni ei ymmärtänyt alkion kuolemaa vaan luuli edelleen olevansa raskaana, raskaus täytyi keskeyttää lääkkeillä tiistaiaamuna.

Aamuyöstä vessareissulla huomasin, että vuoto oli jo alkanut spontaanisti. Ihmettelin osuvaa ajoitusta. Ehkä tieto kuolleesta alkiosta sai sen aikaiseksi, ihminen kun toimii välillä vähän erikoisestikin sekä psyykkisesti että fyysisesti samassa tahdissa.

Vuoto kuitenkin hiipui pieneksi tiputteluksi, joten laitoin ohjeen mukaisesti lääkkeet alakautta tiistaiaamuna. Odottelin muutaman tunnin. Ei pieniä nippaisuja kummempia kipuja. Vuoto alkoi vähitellen. Kudoin pari päivää sitten aloittamani sukan lähes valmiiksi. Onneksi se oli sentään aikuisten sukka, pienemmän olisin purkanut.

Iltapäivällä tuli ensimmäiset kunnon supistukset. Otin lisää kipulääkkeitä ja hengittelin kipuaaltojen mukana. Oksettikin. Kohdusta poistui hieman jotakin limakalvon tapaista, mutta edelleenkään mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunut. Supistukset hiipuivat tuntia myöhemmin. Nukahdin, olin todella uupunut. Fyysisestä kivusta ja kaikista niistä kyyneleistä.

Illalla supistukset palasivat pikkuhiljaa voimistuvina. Otin lisää kipulääkkeitä, niistä ei ollut juurikaan apua. Muutaman tunnin päästä supistukset tulivat parin kolmen minuutin välein ja niin voimakkaina, että makasin kaksinkerroin lattialla. Kipukynnykseni on ilmeisen korkea, mutta vähän ajan päästä jo huusin ja itkin kivusta. Mikään ei ole ikinä sattunut niin paljoa.

Myöhään illalla mies soitti naistentautien päivystykseen, mitä voidaan vielä tehdä. Sain luvan ottaa vielä yhden Buranan, vaikka eipä siitä apua ollut. Lämmin suihku helpotti hetkeksi. Kehotettiin pysyttelemään jalkeilla, jos vaan suinkin mahdollista. Oli myös lohduttavaa kuulla sanat, että jos ei kestä olla kotona, niin voi tulla myös päivystykseen, siellä he ovat valmiina auttamaan.

Yhden aikaan yöllä mies vei minut puoliksi pakottaen päivystykseen. Sain lisää kipulääkitystä sekä tabletteina että piikkinä. Supistukset loppuivat heti sen jälkeen. Olisivat kai loppuneet pian kotonakin, jos olisin vielä hetken jaksanut odottaa. Tuntui silti hyvältä päästä toisten huolehdittavaksi, olin aivan lopussa. Synnytyksen kivuissa sentään on tuloksena jotakin positiivista, tässä oli odotettavissa vain istukkaa ja muuta raskausmateriaalia vessanpönttöön.

Supistusten loppuessa alkoi raju vuoto. Kohtu kai tyhjeni enimmäkseen yhdellä kertaa. Mihinkään ei silti enää sattunut. Olin kipulääkkeestä tokkurainen, hoitajat auttoivat minua vessaan. Osasivat olla niin luontevan empaattisiakin.

Pari muuta samassa huoneessa ollutta olivat lähteneet, sain olla yksin. Nurkassa soi radio hiljaisella. Torkahtelin. Puoli kuuden aikaan heräsin hieman parempivointisena ja sain luvan lähteä kotiin. Mies haki minut ja kaikesta turtuneena menimme yhdessä nukkumaan.