Lomafiiliksiä etsiskelemässä

Menkat olivat taas tavallista runsaammat ja kuukautiskivutkin palasivat. Eivät niin voimakkaina kuin mitä ne ovat joskus ennen olleet, pystyin kyllä olemaan ilman särkylääkkeitä, mutta kuitenkin. Maanantain ja tiistain ajan oli ihan niagarameininkiä, mutta nyt se on jo hiipumaan päin. Taidan siis päästä lomailemaan ilman kuukuppihommia.

Maanantai ei tosiaan ollut mikään piristävin päivä, kun kivut ja vessassa ramppaaminen muistuttivat koko ajan hyvin konkreettisesti siitä, että maalisvauvaa meille ei ainakaan tule. Sen jälkeen fiilikset ovat kuitenkin kohentuneet ja nyt on jollakin kummallisella tavalla puhdistunut olo. Kohtu tyhjeni, itkut itkettiin, uusi kierto alkoi, vuoden paras aika on aivan nurkan takana. Rinkat on haettu varastosta odottamaan pakkaamista. Kohta haen tilaamani matkaopaskirjan postista sekä koukkaan myös Alkon kautta hakemassa perjantaita varten pullon jotain hyvää kuohuvaa - jotain hyvää siis siinäkin, että menkat alkoivat. Poks, ihan kohta on loma!

Bloggauksen pariin palaan sitten, kun reissut on tehty ja pää tuuletettu kunnolla. Aurinkoa!

Ensimmäinen kiertopäivä

Siinähän se otsikossa tulikin. Tiputtelu/tuhru alkoi jo juhannusaattona. Pettymyksestä tirautin pienet itkutkin, vaikka niin kovasti yritin suhtautua positiivisesti.

Kerran eräs entisessä elämässä minulle tärkeä ihminen sanoi, että kannattaa varoa, mitä toivoo, sillä toiveilla saattaa olla taipumus toteutua. Niinpä niin.

Enää tämä viikko töissä ja sitten alkaa viiden viikon loma. Menolento jonnekin päin Eurooppaa on varattu, paluulentoa ei ole. Tullaan takaisin sitten kun tuntuu siltä. Työn lisäksi aion pitää hetkisen lomaa myös kiertopäivien laskeskelusta, ovulaation kyttäilystä, tästä blogista sekä kaikenlaisesta muustakin märehtimisestä. Aion syödä hyvin, nauttia maukkaista viineistä ja rentoutua auringossa. Ostin kirjakaupan alennusmyynnistä läjän pokkareita reissulukemiseksi. Toivottavasti yksikään niistä ei sisällä mitään raskauteen tai vauvoihin liittyvää.

Reissun jälkeen voisi sitten miettiä, olisiko syytä varata aika gynekologille ja käydä juttelemassa näistä pitkistä kierroista, taas se oli 35 päivää. Ihan vielä en kuitenkaan ajattele sitä, nyt ei ole sen aika. Nautitaanhan nyt kesästä ja lomasta ensin.

Vakava nainen

on häiden häslä ja boolistaan
sun äitis alkaa juopua
"tik tak" se vatsaani koskettaa
ja jotain meinaa murtua

onhan mun saatana saatava lapsi
kaikki muu on joutavaa kohinaa

Oireita keksii, kun niitä haluaa

On tämä ihmismieli mielenkiintoinen, kun jotakin oikein toivoo. Klassikkokamaa - alan kehitellä itselleni raskausoireita.

Oire 1: turvottaa. Eilen töissä istuessa oli pakko avata farkun nappia, kun ahdisti niin kovin.
Todennäköinen selitys: mitäs kaikkea sitä tulikaan syötyä viikonloppuna?

Oire 2: alavatsassa kuplii. Ei edelleenkään varsinaista kipua, mutta koko ajan siitä on tietoinen, että jotain siellä on meneillään.
Todennäköinen selitys: viittaan kohtaan 1.

Oire 3: rintoja pakottaa. Tämäkään ei ole varsinaista kipua, vaan lähinnä outo tunne. Ja mikä vielä kummallisempaa, se ei tunnu nänneissä tai muuten rinnan keskellä, vaan lähinnä rintalihasten kohdilla, ylempänä ja sivummalla.
Todennäköinen selitys: olenkohan tehnyt punnerruksia niin, etten edes muista niitä tehneeni?

Oire 4: väsyttää.
Todennäköinen selitys: loman tarve.

Oire 5: janottaa.
Todennäköinen selitys: hikinen ratsastustuokio eilen illalla ja liian vähän nesteytystä.

Oire 6: hikoiluttaa. Yöllä heräsin siihen, että oli tukalan kuuma olla. Oli pakko avata ikkunaa ja heittää peitto syrjään.
Todennäköinen selitys: kämppä on kuuma. Peitto on kuuma. Mun mies on kuuma.

Oire 7: paleltaa.
Todennäköinen selitys: tuo kummallinen takatalven tapainen säätila ulkona. Kaulahuivi ja hanskat eivät aamulla töihin pyöräillessä olisi olleet yhtään liioittelua.

Oire 8: aamulla herätessä oli nenä tukossa ja aivastutti. Nenästä tuli aavistus verta.
Todennäköinen selitys: olisi kai aika vaihtaa lakanat. Ja olikohan sittenkään niin järkevää avata se ikkuna yöllä...

Jotta nyt jotain tolkkua tähän kyttäilyyn. Jos siellä jotakin on tapahtuakseen, niin kyllä se sitten selviää aikanaan. Zen ja sillai.

Ne hitaasti kuluvat päivät

Tänään on kuudes päivä ovulaation jälkeistä elämää. Joko saa alkaa kehitellä itselleen kaikenlaisia oireita? Turvottaa, maha on kuin ilmapallo ja farkut ahdistavat. Alavatsassa myös kuplii hieman, ei varsinaista kipua tai nipistelyä, mutta sellainen hassu tunne. Kuin joku vähän näpräilisi sormilla koko ajan. Liittynee turvotukseen. Rintoja hieman pakottaa, mutta kipeät nekään eivät ole. Väsymystä on ilmassa, mutta se kuulunee normaalin maanantain kulkuun.

Aion tehdä testin torstaiaamuna ennen juhannuksen viettoon lähtemistä. Lienee liian aikaista, mutta teenpä silti. Niitä liuskojahan riittää vaikka naapureille jaettavaksi. Menkkojen pitäisi alkaa juhannuksen jälkeisellä viikolla.

Eipä silti, negatiivista tulosta ennakoin tästä kierrosta joka tapauksessa. Jotenkin minulla on hyvin vahvasti sellainen tunne, että tämä ei tule olemaan helpoin ja nopein mahdollinen tie.

Elämää / Elän mää

Putosin eilen hevosen selästä. Ensimmäinen ajatus oli voi perkele. Ovulaatiosta on kulunut muutamia päiviä ja jos oikein tuuri on käynyt, niin tuolla jossakin sisuksissani alkaa ehkä olla kohta kiinnittymisyrityksiä. Siihen sitten vähän ylimääräistä tömähtelyä. Hyvä hyvä.

Mitenkään ei käynyt, sattuuhan noita putoamisia hevosten parissa. Hevonen oli kai enemmän järkyttynyt kuin minä. Keräsin itseni ja ylpeyteni ojanpenkalta ja könysin takaisin selkään.

Ratsastin raskaana ollessakin ihan normaalisti, pari kolme kertaa viikossa, vain estehyppelyt jätin pois ja tarvittaessa kevensin harjoitusravin sijaan. Ratsastustunnit päätin lopettaa noin viikolla 13 (jonne asti en sitten ehtinytkään), sillä aloin jännittää viikottain vaihtuvia hevosia liikaa. Lähes pomminvarmalla vuokrahepallani kyllä oli tarkoitus jatkaa rauhallisia metsäretkiä niin pitkään kuin kroppa vain antaisi myöten.

Mies ei harrastuksestani oikein pidä, pelkää kai, että joku kerta sattuu ja pahasti. Ei silti voi painostaa lopettamaankaan. Ratsastus on ainoa liikunnallinen asia, jota tällä hetkellä oikeasti rakastan. En tiedä, miten toimisin, jos tästä nyt raskaaksi tulisin - ehkä haluaisinkin lopettaa ratsastuksen saman tien, minimoida kaikki riskit. Mutta niin kauan kuin tikkuun pissitään vain yksi viiva, aion jatkaa harrastamista ihan kuten ennenkin. Riskeistä huolimatta. Ei voi koko elämä pyöriä ainoastaan kiertojen, ovulaatioiden, odotusodotusten ja kaikenmaailman testien ympärillä.

Ovulaatio-oireilua

Olen mietiskellyt raskauden vaikutusta kuukautiskiertoon sekä niihin tuntemuksiin, joita kierron aikana missäkin vaiheessa tuntuu. Moni (onnistuneen) raskauden kokenut tuttu kertoo, että asiat ovat muuttuneet raskauden jälkeen - esimerkiksi ovulaatiotuntemukset ovat selkeytyneet. Mielenkiintoista omalla kohdallani on se, että vaikka raskauteni päättyi keskenmenoon, olen kuitenkin huomannut pari selkeää muutosta.

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että keskenmenon jälkeiset kuukautiset ovat olleet täysin kivuttomia, vaikka aiemmin ensimmäinen vuotopäivä on ollut usein todella kivulias. Tämä on selkein muutos ja ihmettelen sitä edelleen. Ja ei, en tosiaan kaipaa niitä aikoja, kun ensimmäinen vuotopäivä meni kivusta kieriskellen asunnon lattialla. Minun puolestani kivut saavatkin pysyä poissa. Kiinnostaisi vain tietää, mistä tuo johtuu.

Toinen juttu on se, että taisin eilen tuntea ovulaation ensimmäistä kertaa elämässäni. Alavatsan vasemmalla puolella tuntui kipunippailuja, ei mitään dramaattista, mutta ihan selkeitä ja useampaan kertaan päivän aikana. Poskia kuumotti koko päivän. Joskus iltapäivän puolella iski epämääräisen huono olo: väsytti aivan tolkuttomasti (yleensä en kärsi iltapäiväväsymyksestä), heikotti ja olin kummallisen voimaton. Se meni iltaa kohden ohitse eikä kipuilujakaan ole sen jälkeen enää vatsassa tuntunut. Selkeitä, kirkkaita ovulaatiolimoja en bongannut, mutta muuten olosuhteet ovat olleet, hmm, ns. kosteahkot jo pari viikkoa.

Osittain varmaan vaikuttaa sekin, että kroppansa tuntemuksia tarkkailee nyt entistä herkemmin ja ovulaatioplussan jälkeen tiesin tarkkailla tuntemuksia vieläkin tarkemmin. Kuitenkin olen vakuuttunut siitä, että alkuvuoden raskaus ilmeisesti sai jotakin aikaan kehossani ja näihin uusiin tuntemuksiin yritän nyt päästä tutustumaan tarkemmin. Erikoista, kummallista ja äärimmäisen kiinnostavaa.

Mitäs muuta. Ei ihmeellistä. Ovulaatio ainakin tuli hyödynnettyä tehokkaasti, joten yrityksen puutteesta ei tässä kierrossa voi syyttää. Yleisfiilis on hyvä, luottavainen - vaikka tästä nyt kahta viivaa parin viikon päästä pissittäisikään, niin olen todella onnellinen siitä, että kropan toiminta näyttää palautuvan oikeaan suuntaan.

Ovulaatio!

No tämä on positiivinen ovulaatiotesti! VIHDOINKIN!!

Positiivinen testi tehty tänään, talletukset aloitettu jo eilen. En uskalla edes sanoa ääneen, miten paljon tärppiä toivonkaan...

Testiä testin perään...

Eipä niitä vahvistuvia viivoja tunnu kuitenkaan ovulaatiotestiin tulevan. Keskiviikosta alkaen olen testannut joka päivä ja aina tulee suunnilleen sama tulos - ihan selkeä viiva, vain jonkin verran kontrolliviivaa haaleampi, mutta ei silti ihan positiivinen. Miten tämä nyt pitäisi tulkita? Onko se ovulaatio siis tulossa vai ei? Jos ei, niin miksi testin mukaan LH näyttäisi koko ajan olevan ainakin jonkin verran koholla?

Ihan liian monta ikävän vaikeaa kysymystä. Pöh.