Ituhippeilyä

Innostuin joitakin viikkoja sitten kokeilemaan erilaisia yrttejä ja muita luonnontuotteita luonnollisessa lääkinnässä. Ajatus lähti eräästä kroonisesta perussairaudesta, joka minulla oireilee vähän väliä ja jonka oireisiin en haluaisi aina olla napsimassa jatkuvaa estolääkitystä tai silloin tällöin vähän rajumpiakin hevoskuureja, kun oireet taas yltyvät. Keskenmenon koettuani mietin, olisiko silloin satunnaisesti käyttämälläni lääkityksellä kuitenkin voinut olla jotakin vaikutusta asiaan, vaikka lääkärit vakuuttivat sen olevan turvallinen alkiolle. Keskustelin asiasta pitkät pätkät ystäväni kanssa, joka on perehtynyt hieman luonnonlääkintään (ja ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn sen avulla) ja vaikka olenkin luonteeltani perusskeptinen ja uskonut aina länsimaiseen lääketieteeseen, ajattelin että hittojakos tässä; mitään en ainakaan menetä. Sain ystävältäni ostoslistan ja vingautin visaa Ruohonjuuren nettikaupassa.

Ituhippeilylistalleni kuuluu päivittäin B-vitamiinilisää oluthiivahiutaleiden muodossa, jotta yleiskuntoni pysyisi mahdollisimman hyvänä, mikä on virusperäisen kroonisen sairauden kannalta varmaankin tärkeimpiä ehkäisykeinoja. Iltaisin houkuttelen hyvää ja syvää unta keittelemällä teetä kamomillasta. Turkkilaisen jogurttini ja salaattini terästän nokkosrouheella, josta saan rautaa ja A-vitamiinia. Perussairauden ensioireiden ilmentyessä tai pikkuflunssaan sekoittelen propolistippoja vesilasilliseen muutaman kerran päivässä. Kuuriluontoisesti käytän vehnänorasta puhdistautumiseen. Ja sitten on myös ärhäkän tuoksuinen ja makuinen siankärsämö, joka on tunnettu jo ammoisista ajoista lähtien naistenyrttinä. Sitä käytin kuurina keskenmenon jälkivuodon aikana. Ja kas vaan, vuoto loppui kymmenessä päivässä, vaikka kauhutarinoita luettuani olin henkisesti jotakuinkin valmistautunut, että lääkkeellisesti hoidettuna saattaisin vuotaa kolme neljäkin viikkoa. Johtuiko sitten siankärsämöstä vai jostain muusta, mutta hyvä niin.

Perussairauteni oireili hyvin lievänä pari viikkoa sitten, mutta hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, mitä se ei koskaan ole tehnyt. Aina ennen sen kanssa on saanut taistella vähintään muutaman päivän sekä syödä lääkekuurin. Oireet palasivat taas rajuina viime viikolla, mutta uskon sen olevan sidoksissa sairastamaani influenssaan (eikä minulla ollut reissussa omaa luonnonlääkepakkiani mukanakaan). Influenssaa tai muita rajumpia tauteja taas ei varmaankaan ehkäistä yrteillä eikä kyllä millään muullakaan, ne täytyy vaan sairastaa.

Jatkan tätä omaa pikku rottakoettani, katsotaan, miten jatkossa käy. Sitä en vielä tiedä, mitä kaikkea uskaltaisin raskausaikana käyttää ja millaisia määriä. En mitenkään ole länsimaista lääketiedettä vastaan, mutta jos luonnon keinoilla pystyn korvaamaan ainakin enimmäkseen jatkuvan teollisen lääkityksen, olen tyytyväinen. Ja jos parempi yleiskunto ja vastustuskyky auttavat yleisen jaksamisen ja vireystilan lisäksi myös hedelmällisyyteen, olen enemmän kuin tyytyväinen.

Uutta kiertoa

Jee, uusi kierto alkoi. Ennen lomamatkaa kerkesin tehdä yhden negatiivisen raskaustestin. Kun menkkoja ei edelleenkään reissussa kuulunut, tein vielä alkuviikosta toisen. Seuraavana päivänä kuukautiset sitten alkoivatkin. Keskenmenon jälkeisen kierron pituudeksi tuli 35 päivää, mikä oli ihan positiivinen yllätys - pelkäsin, että kuukautisia saa odotella pari kolmekin kuukautta. Menkat olivat tavallista hieman niukemmat ja täysin kivuttomat, mikä oli myös hieman omituista. Yleensä kipuilen ainakin ensimmäisenä vuotopäivänä ihan kunnolla ja keskenmenon jälkeen olisin odottanut, että seuraava vuoto on tavallista runsaampi. No, nyt vuoto on jo loppumaan päin ja sitten vain jatketaan ihmettelyä, että ovuloinko ja jos, niin milloin. Harkitsen tikuttamista.

Eilen käytiin miehen ystävän esikoisen ristiäiskahveilla. Puolella vieraista tuntui olevan pieniä lapsia, ikähaitari muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen. Se toinen puoli vieraista, joilla pikkuisia ei ollut mukana, olivat pääsääntöisesti isovanhempia ja muita iäkkäämpiä sukulaisia. Ja me. Tunnin vierailun jälkeen kiitimme ja poistuimme mahdollisimman kohteliaasti. Lapsiyliannostus tuli tällä erää hetkeksi täyteen. Kotona avasimme viinipullon ja vietimme lauantai-illan tekemättä mitään.

Välitilassa

Elelen kuin jonkinlaisessa välitilassa nyt. Odottelen menkkoja, tai siis en odottele, mutta... olen melko varma, että kyllä ne sieltä jossain vaiheessa tulevat, jotenkin en jaksa uskoa tärppiin näin pian. Kroppa on kuitenkin ollut aika kovilla, samoin pää. Yritän unohtaa koko jutun ja miettiä muita asioita. Eipä ole helppoa. Jokainen alavatsatuntemus on merkitsevinään jotakin.

Mitäänhän en edelleenkään tunnusta laskeskelevani, mutta todellisuudessa teen sitä silti. Laskin niistä sekalaisista kuukautiskiertomerkinnöistäni keskimääräisen kierron pituuden ja arvailin sen perusteella mahdollista ovulaation ajankohtaa. Keskenmeno lienee kuitenkin sekoittanut jo ennestään epäsäännöllistä kiertoa vielä lisää, joten kaikki on todellakin aivan arvailujen varassa. JOS kuitenkin olisi käynyt niin kummallisesti, että pitkähkö kiertoni olisi loksahtanut jotakuinkin kohdilleen heti, olisin ovuloinut noin 11 päivää sitten. Silloin vietimme tiiviisti viikonlopun yhdessä. Sen jälkeen lähdin viikon työmatkalle. Palasin viime viikonloppuna, ja sairastuin lähes välittömästi johonkin influenssantapaiseen. Alkuviikon olen ollut kovassa kuumeessa. Kuukautistenkin pitäisi tuon laskeskelun mukaan alkaa lähipäivinä, mutta eipä edes tunnu yhtään siltä. Ei turvota, tisseihin ei satu eikä erityisemmin edes v*tuta.

Tekemättömät työt painavat mieltä, samoin huono omatunto näin monista sairaspäivistä näin lyhyellä aikavälillä - noin kuukausi sittenhän olin neljä päivää sairaslomalla keskenmenon takia. Onneksi minulla on fiksu esimies ja onneksi hän tietää poissaolojeni syyt. Vähiten tässä kaipaisin nyt mitään interventiota siihen, miksi poissaolopäiviä on ollut viime aikoina näin paljon.

Ensi viikon lomailemme ja perjantaiaamuna lähdemme äkkilähtöreissulle nauttimaan auringosta ja lämmöstä, jos siis paranen sitä ennen eikä mies vuorostaan sairastu. Alun perin varasimme tämän lomaviikon kalentereihin silloin, kun olin vielä raskaana. Ajatuksena oli, että lähdetään jonnekin lämpimään, ihan mihin vaan, tehdään vielä yksi yhteinen reissu kaksin. Kesällä en kuitenkaan enää mielelläni mahani kanssa matkustaisi minnekään kovin pitkälle. Toisin kävi, mutta lomaa odotellaan silti kovasti.

Täytynee käydä apteekissa ennen matkaa - saan perusteltua reissun avulla itselleni, että raskaustesti täytyy kuitenkin tehdä, jotta voi sitten siellä ottaa huoletta viinilasillisen jos toisenkin. Mitäänhän en siis hätäile, tietenkään, mutta kun.