Elelen kuin jonkinlaisessa välitilassa nyt. Odottelen menkkoja, tai siis en odottele, mutta... olen melko varma, että kyllä ne sieltä jossain vaiheessa tulevat, jotenkin en jaksa uskoa tärppiin näin pian. Kroppa on kuitenkin ollut aika kovilla, samoin pää. Yritän unohtaa koko jutun ja miettiä muita asioita. Eipä ole helppoa. Jokainen alavatsatuntemus on merkitsevinään jotakin.
Mitäänhän en edelleenkään tunnusta laskeskelevani, mutta todellisuudessa teen sitä silti. Laskin niistä sekalaisista kuukautiskiertomerkinnöistäni keskimääräisen kierron pituuden ja arvailin sen perusteella mahdollista ovulaation ajankohtaa. Keskenmeno lienee kuitenkin sekoittanut jo ennestään epäsäännöllistä kiertoa vielä lisää, joten kaikki on todellakin aivan arvailujen varassa. JOS kuitenkin olisi käynyt niin kummallisesti, että pitkähkö kiertoni olisi loksahtanut jotakuinkin kohdilleen heti, olisin ovuloinut noin 11 päivää sitten. Silloin vietimme tiiviisti viikonlopun yhdessä. Sen jälkeen lähdin viikon työmatkalle. Palasin viime viikonloppuna, ja sairastuin lähes välittömästi johonkin influenssantapaiseen. Alkuviikon olen ollut kovassa kuumeessa. Kuukautistenkin pitäisi tuon laskeskelun mukaan alkaa lähipäivinä, mutta eipä edes tunnu yhtään siltä. Ei turvota, tisseihin ei satu eikä erityisemmin edes v*tuta.
Tekemättömät työt painavat mieltä, samoin huono omatunto näin monista sairaspäivistä näin lyhyellä aikavälillä - noin kuukausi sittenhän olin neljä päivää sairaslomalla keskenmenon takia. Onneksi minulla on fiksu esimies ja onneksi hän tietää poissaolojeni syyt. Vähiten tässä kaipaisin nyt mitään interventiota siihen, miksi poissaolopäiviä on ollut viime aikoina näin paljon.
Ensi viikon lomailemme ja perjantaiaamuna lähdemme äkkilähtöreissulle nauttimaan auringosta ja lämmöstä, jos siis paranen sitä ennen eikä mies vuorostaan sairastu. Alun perin varasimme tämän lomaviikon kalentereihin silloin, kun olin vielä raskaana. Ajatuksena oli, että lähdetään jonnekin lämpimään, ihan mihin vaan, tehdään vielä yksi yhteinen reissu kaksin. Kesällä en kuitenkaan enää mielelläni mahani kanssa matkustaisi minnekään kovin pitkälle. Toisin kävi, mutta lomaa odotellaan silti kovasti.
Täytynee käydä apteekissa ennen matkaa - saan perusteltua reissun avulla itselleni, että raskaustesti täytyy kuitenkin tehdä, jotta voi sitten siellä ottaa huoletta viinilasillisen jos toisenkin. Mitäänhän en siis hätäile, tietenkään, mutta kun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti