Tauon paikka

No niin, lääkärin tuomio tutkimustuloksista on kuultu.

Kaikki on sekä minun hormonitoiminnassani että miehen siittiöissä niin hyvin kuin vain voi olla. Kaikki mahdolliset arvot ovat viitearvojen sisällä, miehen osalta osa tuloksista jopa normaalia parempia. Lääkärikin hymyili, että harvemmin tälle klinikalla näin priimoja näytteitä päästään edes analysoimaan.

Keskusteltiin lääkärin kanssa jatkosta. Hän ei näe mitään estettä sille, etteikö raskaus alkaisi omia aikojaan ennemmin tai myöhemmin. Ja itse haluaisin ajatella niin, että koska se "ennemmin" -vaihe on jo mahdollisesti ohitettu, niin "myöhemmin" alkaa ehkä olla käsillä - eiköhän siis ala jo tilastolliset onnistumismahdollisuudetkin pikkuhiljaa olla meidän puolella.

Kyselin välivuodoista, eikä hän ollut huolestunut niistäkään. Tarvittaessa tutkimuksia voidaan jatkaa ultraamalla kohdun limakalvo vielä tarkemmin, josko syy tiputteluvuodoille selviäisi sieltä, ja samalla selvittää munanjohtimien aukiolo. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että todennäköisesti munanjohtimissakaan ei mitään vikaa ole, ainakaan molemmissa, kun kerran raskaus on kerran kuitenkin luonnollisesti jo alkanut. Katsellaan tarvetta lisätutkimuksille sitten vaikkapa ensi vuoden puolella.

Ovulaatio taisi kivuista päätellen olla pari päivää sitten. Lopetin testailut ennen positiivista tulosta, joten LH-huippu jäi kuitenkin todistamatta.

Fyysisesti kaikki siis on niin kuin pitääkin.

Psyykkinen puoli taas on hieman toista.

Onnistuttiin miehen kanssa saamaan ensimmäinen kunnon riita aikaiseksi tästä asiasta. Nyt jo, reilun puolen vuoden yrityksen jälkeen! Asia koski oletettua ovulaatiotani ja sen hyödyntämistä, mikä ei väsyneenä arki-iltana oikein ollut ensimmäisenä intresseissä. Minua se turhautti, olinhan taas käyttänyt monta, monta päivää ovulaatiobongailuun. "Tuleeko se vai eikö se tule? Miksi nyt nippaa sieltä ja hetken päästä taas tuolta? Miksei testiviivat vahvistu kunnolla?" Jne.

Päätimme, että nyt oikeasti täytyy lopettaa tämä stressaaminen, sillä mitä pidemmälle tässä mennään, sitä enemmän asia stressaa, vaikka kuinka yrittäisi pitää pään kylmänä. Meidän täytyy pystyä toimimaan tässä asiassa samalla puolella, ei toisiamme syytellen ja painostaen.

Minulle se tarkoittaa sitä, että lopetan ovulaatiotestailut. Tiedän suunnilleen, milloin se yleensä tulee, se saa riittää tai olla riittämättä. Mies haluaisi testailuja jatkaa, mutta hän ei olekaan meistä se, joka joutuu joka kuukausi kusemaan purkkiin ja tikuttelemaan pahimmillaan puolentoista viikon ajan. Se ei todellakaan auta saamaan ajatuksia muihin asioihin. En halua luisua enää enempää siihen tilanteeseen, kun seksistä tulee pelkkää lapsentekohommaa, se on minulle liian tärkeä parisuhteen osa-alue pilattavaksi. 

Lisäksi se tarkoittaa minulle sitä, että on mentävä ns. katkolle sekä keskustelupalstojen tutkimisesta että blogeista - omastani ja varmaankin myös muiden. Asiat, joista olen kiinnostunut ja jotka ovat minulle tärkeitä ja ajankohtaisia, aiheuttavat valtavan tiedonjanon. Luen toisten kokemuksia ja tarinoita ja etsin tietoa, niin faktaa kuin mutuakin. Se puolestaan johtaa siihen, että ajatuksia on todella vaikea saada siirrettyä mihinkään muuhun. Tämä lapsentekoprojekti on nyt ollut juuri sellainen ja se ei enää tunnu hyvältä. Haluan päästä takaisin siihen viimeksi kesälomalla vilahtaneeseen huolettomuuteen, haluan ajatella välillä jotakin ihan muuta. Pois kiertopäivien laskemisesta, joka ikisen kehon tuntemuksen ylitulkinnasta, ovulaation kyttäämisestä, kuukautiskierron mukaan elämisestä.

Ehkä keksin jotakin ihan uutta ajateltavaa tilalle. Menen maalauskurssille, alan taas tehdä käsitöitä tai lukea enemmän kiinnostavia kirjoja. Olen jopa miettinyt vielä uusiin jatko-opintoihin hakemista. Tapaan ystäviä useammin. Niin, ja järjestän tietenkin kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. 

Palaan tänne sitten, jos joskus on jotakin kerrottavaa. Nyt on kuitenkin tauon paikka.

Laskettu aika eilen

15. syyskuuta tuli ja meni. Se olisi ollut meidän pienemme laskettu aika.

Etukäteen luulin, että koska kuitenkin edelleen suren keskenmenoa silloin tällöin, tuo päivä olisi jotenkin surunsävytteinen. Vaan ei. Heräsin aamulla uuteen viikkoon. Väsytti, kuten maanantaisin usein. Olin myös hieman flunssainen. Menin töihin, join kahvit työkavereitten kanssa, jutustelin menneestä viikonlopusta. Istuin parissa palaverissa ja tein työsuunnitelmia loppusyksylle sekä ensi vuodelle. Illalla katseltiin miehen kanssa leffaa, syliteltiin ja siliteltiin. Mentiin ajoissa nukkumaan. Se oli yksi maanantai muiden joukossa.

Ja toden totta, en edes muistanut koko asiaa! Se ei edes käynyt mielessäni koko päivän aikana. Arki vie ajatukset usein tehokkaasti muualle. Ja hyvä niin.

Missäs nyt siis mennään? Ovulaatiotestit ovat vieläkin negatiivisia, mikäli oikein niitä tulkitsen. Viivat ovat olleet vahvoja jo monta päivää, mutta ei silti yhtään selkeää positiivista tulosta. Alavatsaa on kyllä välillä jomotellut toispuoleisesti siihen malliin, että luulin ovulaation olevan jo käsillä. Ehkä viime viikon lopulla alkanut flunssa on viivästyttänyt sitä, mutta nyt voin onneksi jo paremmin - jospa siis kroppakin alkaisi vähitellen taas toimia.

Odotellaan...

... sitähän tämä on, päivästä toiseen, kierrosta toiseen. Kun ei oikein muutakaan voi.

Tiputtelu on hiipunut pois, ei siitä onneksi menkkoja tullutkaan. Ovulaatiotesti on edelleen negatiivinen, vaikka viimeisimmän 29 päivän kierron mukaan se olisi pitänyt tulla näinä päivinä. Liuskatestit ovat melkein lopussa ja täytyy lähipäivinä tilata lisää. Yksi virstanpylväs tämäkin: megapaketin liuskoja tilatessani kuvittelin, etten ehdi edes käyttää niitä kaikkia loppuun.

Hah.

Kierto-ongelma, osa 2

Tämä meneillään oleva kierto on nyt vallan omituinen. Välivuotoa oli viime viikolla kiertopäivinä 8-9, siinä ei mitään uutta tai ihmeellistä ollut ja se loppui hyvin pian, mutta nyt on taas eilisestä asti tullut ruskeaa tuhrua ja tänään jo hieman punaisempaa. Näyttää ihan samalta kuin miten menkat minulla yleensä alkavat, MUTTA kun on vasta kp 15.

Edes ovulaatiota en ole vielä ehtinyt bongata. Eilisiltana testiviiva oli tikussa jo aika vahva, mutta ei silti ihan vielä plussa. Pieniä jomotteluja on tuntunut alavatsalla aina silloin tällöin, joinakin päivinä olen lisäksi pystynyt paikantamaan tuntemukset ihan selkeästi vasemman munasarjan puolelle. Voisiko tuloillaan oleva ovulaatio kipuilla tuntua jo näin varhaisessa vaiheessa vai onko tämä nyt jotenkin yhteydessä noihin tiputteluvuotoihin?

Josko olisikin niin, ettei Gelee Royale sovikaan minulle? Tällaisia oireita ei nimittäin aikaisemmissa kierroissa ole ollut ja otin kapselit käyttöön pari viikkoa sitten. Senhän väitetään lyhentävän pitkiä kiertoja, mutta jospa se minulla toimiikin epätarkoituksenmukaisen tehokkaasti.

On niin tympääntynyt fiilis, miksei kroppa vain voisi toimia niin kuin sen kuuluisi!

Koetuloksia

Kaikki veriarvoni ovat viitearvojen sisällä, kerrottiin eilen puhelimessa, kun varasin lääkäriaikaa tulosten kuulemista varten. Ilmeisesti siis minun hormoneissani ei ole mitään vikaa.

Mieskin kävi antamassa oman näytteensä. Klinikan labrassa oli näytteenantohuoneen ovessa iso siittiön kuva - jottei vain kenellekään jäisi epäselväksi, mitä oven takana tapahtuu. Viihdykkeeksi oli kuulemma tarjolla dvd-elokuva ja lehtivalikoima. Liikkuvuuden osalta tulos olisi valmiina melkein heti, mutta jossakin perusteellisemmassa analyysissa menee hieman pidempään. Parin viikon päästä siis menemme lääkärille keskustelemaan koetuloksista.

Toissapäivänä tuli taas hieman sitä jo tutuksi tullutta välivuotoa, kiertopäivä oli 8 ja kuukautiset loppuneet jo useita päiviä aiemmin. No, ei siinä kai sitten mitään huolestuttavaa ole, jos kerran hormonitasot ovat kunnossa ja tiputtelu ajoittuu aina alkukiertoon.

Kp 10 menossa, joten voisin vähitellen aloittaa ovulaatiotestailut. Jospa se tulisikin aiemmin kuin ennen, lyhentynyt kierto kelpaisi minulle mainiosti!

Uman kirja Sinulle

Löysin taloyhtiön kierrätyspisteeltä Ulla-Maija Aaltosen murrosikäisen oppaan vuodelta 1982. Mahtavaa luettavaa. Toisaalta asiat ovat muuttuneet 30 vuodessa, toisaalta taas eivät ole. Lapset kasvavat edelleen liian nopeasti.

Ote kappaleesta raskaus:
"Sukupuoliyhdynnästä tai sen yrityksestä tulee raskaaksi. Myös ensimmäisestä voi tulla raskaaksi. Myös siitä, joka epäonnistuu, tekee kipeätä tai jättää pahan mielen. Myös siitä, jota ei halua kokea, jonka kokee humalassa ja jota heti surullisena katuu. (...) Raskaaksi tulee nimenomaan yhdestä kerrasta. (...) Raskaus alkaa sukupuoliyhdynnästä tai sen yrityksestä. Raskauden luonnollinen loppu on synnytys."

Niinhän aina kerrottiin. Harrastat seksiä, vaikka vain yhden kerran, tulet raskaaksi, synnytät vauvan, olet äiti.

Kukaan ei puhunut mitään ovulaatioista, ovulaatiotesteistä, keskenmenoista, seksin ajoittamisesta, jalkojen nostamisesta kattoa kohti, tavaran pitämisestä sisällä vähintään puoli tuntia, lisäravinteista, vitamiineista, greippimehuista, vaihtuvista yrityskierroista, ensimmäisen kiertopäivän itkuista, hormoneista, tutkimuksista, pettymyksistä.

Pelko oli raskaudenpelkoa. Nyt se on raskautumattomuudenpelkoa.