Tauon paikka

No niin, lääkärin tuomio tutkimustuloksista on kuultu.

Kaikki on sekä minun hormonitoiminnassani että miehen siittiöissä niin hyvin kuin vain voi olla. Kaikki mahdolliset arvot ovat viitearvojen sisällä, miehen osalta osa tuloksista jopa normaalia parempia. Lääkärikin hymyili, että harvemmin tälle klinikalla näin priimoja näytteitä päästään edes analysoimaan.

Keskusteltiin lääkärin kanssa jatkosta. Hän ei näe mitään estettä sille, etteikö raskaus alkaisi omia aikojaan ennemmin tai myöhemmin. Ja itse haluaisin ajatella niin, että koska se "ennemmin" -vaihe on jo mahdollisesti ohitettu, niin "myöhemmin" alkaa ehkä olla käsillä - eiköhän siis ala jo tilastolliset onnistumismahdollisuudetkin pikkuhiljaa olla meidän puolella.

Kyselin välivuodoista, eikä hän ollut huolestunut niistäkään. Tarvittaessa tutkimuksia voidaan jatkaa ultraamalla kohdun limakalvo vielä tarkemmin, josko syy tiputteluvuodoille selviäisi sieltä, ja samalla selvittää munanjohtimien aukiolo. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että todennäköisesti munanjohtimissakaan ei mitään vikaa ole, ainakaan molemmissa, kun kerran raskaus on kerran kuitenkin luonnollisesti jo alkanut. Katsellaan tarvetta lisätutkimuksille sitten vaikkapa ensi vuoden puolella.

Ovulaatio taisi kivuista päätellen olla pari päivää sitten. Lopetin testailut ennen positiivista tulosta, joten LH-huippu jäi kuitenkin todistamatta.

Fyysisesti kaikki siis on niin kuin pitääkin.

Psyykkinen puoli taas on hieman toista.

Onnistuttiin miehen kanssa saamaan ensimmäinen kunnon riita aikaiseksi tästä asiasta. Nyt jo, reilun puolen vuoden yrityksen jälkeen! Asia koski oletettua ovulaatiotani ja sen hyödyntämistä, mikä ei väsyneenä arki-iltana oikein ollut ensimmäisenä intresseissä. Minua se turhautti, olinhan taas käyttänyt monta, monta päivää ovulaatiobongailuun. "Tuleeko se vai eikö se tule? Miksi nyt nippaa sieltä ja hetken päästä taas tuolta? Miksei testiviivat vahvistu kunnolla?" Jne.

Päätimme, että nyt oikeasti täytyy lopettaa tämä stressaaminen, sillä mitä pidemmälle tässä mennään, sitä enemmän asia stressaa, vaikka kuinka yrittäisi pitää pään kylmänä. Meidän täytyy pystyä toimimaan tässä asiassa samalla puolella, ei toisiamme syytellen ja painostaen.

Minulle se tarkoittaa sitä, että lopetan ovulaatiotestailut. Tiedän suunnilleen, milloin se yleensä tulee, se saa riittää tai olla riittämättä. Mies haluaisi testailuja jatkaa, mutta hän ei olekaan meistä se, joka joutuu joka kuukausi kusemaan purkkiin ja tikuttelemaan pahimmillaan puolentoista viikon ajan. Se ei todellakaan auta saamaan ajatuksia muihin asioihin. En halua luisua enää enempää siihen tilanteeseen, kun seksistä tulee pelkkää lapsentekohommaa, se on minulle liian tärkeä parisuhteen osa-alue pilattavaksi. 

Lisäksi se tarkoittaa minulle sitä, että on mentävä ns. katkolle sekä keskustelupalstojen tutkimisesta että blogeista - omastani ja varmaankin myös muiden. Asiat, joista olen kiinnostunut ja jotka ovat minulle tärkeitä ja ajankohtaisia, aiheuttavat valtavan tiedonjanon. Luen toisten kokemuksia ja tarinoita ja etsin tietoa, niin faktaa kuin mutuakin. Se puolestaan johtaa siihen, että ajatuksia on todella vaikea saada siirrettyä mihinkään muuhun. Tämä lapsentekoprojekti on nyt ollut juuri sellainen ja se ei enää tunnu hyvältä. Haluan päästä takaisin siihen viimeksi kesälomalla vilahtaneeseen huolettomuuteen, haluan ajatella välillä jotakin ihan muuta. Pois kiertopäivien laskemisesta, joka ikisen kehon tuntemuksen ylitulkinnasta, ovulaation kyttäämisestä, kuukautiskierron mukaan elämisestä.

Ehkä keksin jotakin ihan uutta ajateltavaa tilalle. Menen maalauskurssille, alan taas tehdä käsitöitä tai lukea enemmän kiinnostavia kirjoja. Olen jopa miettinyt vielä uusiin jatko-opintoihin hakemista. Tapaan ystäviä useammin. Niin, ja järjestän tietenkin kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. 

Palaan tänne sitten, jos joskus on jotakin kerrottavaa. Nyt on kuitenkin tauon paikka.