Paluu

Reilut kaksi kuukautta vierähti nopeasti. Kierrot sinä aikana olivat jotakuinkin samanlaisia kuin tähänkin asti, eli pitkiä.

Tässä kuluvassa kierrossa lopetin ovulaation tikuttamisen lopullisesti. Kivuista ja kalenterista osasin paikallistaa sen suunnilleen sinne kiertopäivien 20-23 paikkeille.

Onnistuin vihdoinkin lopettamaan stressaamisen ja märehtimisen. Edes ovulaatioaika ei saanut paineita aikaiseksi, viihdyttiin makkarin puolella juuri tasan sen verran kuin oli fiilistä. Söin kiltisti edelleen kaikki lisäravinteeni ja höpöhöpönappini, mutta muuten elelin ihan miten sattui. Tein välillä ihan liikaa töitä, olin väsynyt ja stressaantunut. Toisaalta taas vietin mukavia hetkiä miehen kanssa sekä tapasin ystäviäni, juhlin, käytin alkoholia juuri sen verran kuin maistui, söin hyvin ja huonosti ja liikaa ja välillä liian vähän, polttelin jopa tupakkaa sen kummemmin sitä miettimättä. Tein opiskelusuunnitelmia ensi vuoden puolelle ja laskeskelin jo valmiiksi, minkä verran pisteitä saan jatko-opintojen hakuvaiheessa. Suunniteltiin pientä reissua vuodenvaihteen tienoille. Mietittiin myös alustavasti, että ensi vuoden puolella voisi olla uudelleen yhteyksissä klinikalle.

Mitä hyötyä tästä oli?

Pää tyhjeni.

Sain aidosti ajatukset raskausasioista ihan muualle.

Riitelyt miehen kanssa jäivät pois.

Minusta tuli taas helpompi, mukavampi, hyväntuulisempi ja stressittömämpi ihminen.

... ja eilen tein positiivisen raskaustestin.