Edellisen kirjoituksen jälkeen pelko painui joksikin aikaa taka-alalle ja tilalle tuli ihmeellisen rauhallinen ja luottavainen olo. Ehkä auttoi, kun kirjoitin tunteestani, sillä siitä ei ole kovin helppo puhua. Keskityin siis nauttimaan rauhasta ja seesteisyydestä. Raskausoireet jatkuivat entisellään eli varsin lievinä, lähinnä pienenä muistutuksena siitä, että jokin on nyt eri tavalla.
Muutamia päiviä sitten nekin vähäiset oireet kuitenkin lievenivät entisestään. Rintoja aristi edelleen, mutta ei enää niin paljoa. Huolestuin. Keskenmennyt raskauskin oli niin vähäoireinen ja silloinkin oireet lievenivät niihin aikoihin, kun alkio kuoli. Tosin en osannut silloin oikeastaan edes ajatella, että se olisi huono merkki.
Toissapäivänä menimme varhaisultraan, aiemmin kuin oli alunperin tarkoitus, mutta en kestänyt odotella enää pidempään. Tunteet vaihtelivat varovaisesta optimismista selkeään varmuuteen ja sitten taas epätoivoon siitä, että jotain on varmasti pielessä.
Vaan ei ollut. Ultrassa löytyi yksi 10-millinen alkio oikeasta paikasta, kaikki oli juuri niin kuin pitääkin olla. Lääkäri arvioi alkion olevan jopa pari päivää omia laskujani suurempi, joten kehitys on edennyt ihan oikeassa tahdissa.
Näimme molemmat ruudulta omin silmin, miten sen pienen möykyn pieni sydän sykki. Kun lääkäri laittoi sykkeen kuuluviin, kyyneleet tulivat. Se jumputus oli ehkä kaunein ääni ikinä.
Tiedän kyllä, että edelleen voi tapahtua ihan mitä tahansa, niinhän kävi viimeksikin. Ensimmäinen etappi on kuitenkin ylitetty ja voin ehkä rauhoittua hetkeksi. Juuri nyt minä olen raskaana.
Moi
VastaaPoistaSain keskenmenon samoihin aikoihin viime keväänä kuin sinä. Luin blogiasi siihen asti kun syyskuussa pidit taukoa blogissa.
Me teimme positiivisen raskaustestin elokuussa ja tänään onkin jo rv 17+1. Pelko on ollut läsnä koko ajan. Mekin kävimme varhaisultrassa ja olin aivan satavarma ettei siellä mitään ole mutta se näky kun sydän lyö <3 en unohda koskaan :)
Viikottain kävin kurkkimassa blogiasi syyskuusta asti ja nyt töissä ollessani päätin käydä kurkistamassa josko olisit jotain päivittänyt ja voi että! Nää raskaushormoonit! Melkein itkin kun luin teidän plussasta :) miten voikaan vieraan ihmisen onni olla näin koskettavaa?
Joka tapauksessa, toivon sulle paljon voimia tuleviin viikkoihin ;) itsellä hurja väsymys ja pahoinvointi kestänyt tänne asti eikä loppua näy :) <3
Lämmin kiitos aivan ihanasta kommentista. Hassua ajatella, että tätä touhua seuraa ja myötäelää mukana täysin tuntemattomia ihmisiä. Toivon sinullekin kaikkea hyvää, toivottavasti pahoinvointisi helpottaa ja pääset nauttimaan raskaudesta kunnolla. :)
Poista