Eteenpäin mennään

KP 1. Heräsin aamuyöstä kuukautiskipuihin. Otin buranaa, pyörin olohuoneessa ympyrää ja yritin olla herättämättä miestä.

Ei mulla oikeastaan muuta. Uutta kiertoa sitten vaan.

Hiljaiseloa

Hiljaista on ollut täällä. Ei ole ollut oikein mitään sanottavaa, siispä olen keskittynyt vain lomailuun. On kyllä tehnyt hyvää. Viikon päästä koittaa paluu arkeen.

Kuukautisia odottelen. Selkeistä ovulaatiotuntemuksista päätellen niiden olisi pitänyt alkaa kai päivä tai pari sitten. Myöhään torstai-iltana tuli ihan pientä tuhrua ja olin jo varma, että ajallaan alkavat, mutta se loppui sitten kuitenkin itsekseen. Raskaustesti on negatiivinen. Eipä auta muuta kuin odotella ja ihmetellä, eiköhän ne sieltä tule lähipäivinä - alavatsa tuntuu pinkeältä ja rinnat hieman turvonneilta. Ovulaation ajoitus osui vähän huonoon hetkeen, kun mies oli juuri sairaana, joten tuskinpa on tärppiä käynyt nytkään.

Mies sai taivuteltua, että varataan lääkäriaika yksityiseltä. Keskenmenosta tulee pian viisi kuukautta, joten kyllähän tässä normaalin rajoissa kuitenkin mennään, mutta ei silti ainakaan ole haittaa käydä juttelemassa ja mahdollisesti tsekkailemassa joitakin asioita. Ikää on kuitenkin jo yli 30 kummallakin.

Ennen ajanvarausta tarvittaisiin vaan ne menkat. Huoh. En oikein jaksa edes hötkyillä tai ärsyyntyä, tämä on jotenkin vaan niin tätä.

Kesän keskellä

Reissu on tehty, matkasimme Italiassa ja Saksassa junalla sekä lentäen. On syöty hyvin, juotu mahdottoman hyviä viinejä, rentouduttu, uitu meressä, nautittu auringosta ja toisistamme, tutustuttu historiallisiin vanhoihin kaupunkeihin. Rusketuttu ja laiskistuttu. Ja vielä on mukavasti lomaa jäljellä, vailla minkäänlaisia suunnitelmia.

En tiedä, mikä kiertopäivä tänään on. Ei kiinnosta juuri nyt; tuskin muistan edes sitä, mikä viikonpäivä tänään on. Ovulaation tunsin viikonloppuna, pari päivää ennakoitua aiemmin. On mennyt kokonaisia päiviä, jopa useampi putkeen, etten ole ajatellut raskausasioita pätkän vertaa.

Pää on niin ihanan tyhjä kaikesta.