Kuvotusta ja uuden kierron lisäravinnearsenaali

Hyi helv. Jos ei olisi kuukautiset, niin epäilisin vahvasti olevani raskaana. Tänä aamuna oli todella, todella paha olo - lähdin kauppareissulle, mistä piti palata kesken kaiken takaisin, kun olo oli niin kuvottava. En oksentanut, mutta ei ollut kaukana sekään. Nyt alkaa jo helpottaa. Join pari punaviinilasillista eilisiltana, mutta ei niin pieni määrä tätä selitä. Mitä lieneekään.

Soittelin eilen klinikalle ja kysyin neuvoa, miten kannattaa toimia verikokeiden kanssa tämän oudon kuukautiskierron takia. Kehottivat tulemaan alkuperäisen suunnitelman mukaan, joten käyn nyt sitten maanantaina verikokeessa. Ensi viikolla mieskin saa käydä hoitamassa oman osuuten näihin alkututkimuksiin liittyen ja sen jälkeen varataan lääkäriaika tuomion kuulemista varten.

Aloittelen uutta kiertoa ryhtiliikkeen kera, mitä tulee aiemmin käyttämiini lisäravinteisiin ja muihin poppakonsteihin. Kesän aikana ei tullut juurikaan noudatettua suunnitelmaa. Greippimehuvarastot on täydennetty, uusi macajauhepussi ostettu, jääkaapissa odottelee vehnänalkioöljy (josta toivon apua myös viime aikoina hieman aktivoituneeseen ruusufinniin). Foolihappoa, sinkkiä ja kalaöljyä otan purkista, D-vitamiiniakin voisi alkaa pikkuhiljaa luonnollisen aurinkoannoksen vähentyessä ottaa mukaan päivärutiineihin.

Pari uutta kokeiluakin on listalla, niistä toinen on maitohappobakteerit. Epäilen hieman, että alapääni ph-tasapaino ei välttämättä ole ihan kunnossa, toinen vaihtoehto on hyvin lievä hiiva. Sitä ei ole tutkittu, mutta luulen, että jotain pientä häikkää on, sillä en ole lukuisista ovulaatiobongauksista huolimatta onnistunut tunnistamaan kunnollista, kirkasta ovulaatiolimaa, mikä olisi siittiöiden perillepääsyn kannalta kai aika oleellinen tekijä hedelmöittymisessä. Erinäisiä valkovuotoja kyllä on oikeastaan lähes koko kierron ajan, lukuun ottamatta ihan kuukautisten jälkeisiä ensimmäisiä päiviä, mutta se on melkein aina yhtä paksua ja vaaleaa. Mitään muita oireita ei ole. Satunnaisia hiivatulehduksia on joskus ollut, mutta lähes oireettomia nekin, siksi näitä ongelmia on hieman haastavaa havaita. Kävinpä siis noutamassa purkillisen maitohappobakteereja, ei siitä varmaan haittaakaan ole - vaikuttavathan ne myös suoliston hyvinvointiin ja sitä kautta koko kehon toimintaan.

Toinen uusi kokeilu saattaa mennä hömppäpuolelle. Olen lueskellut Gelee royale -valmisteen mahdollisesta myötävaikutuksesta hormonitoimintaan ja päätin kokeilla sitäkin. Kyseessä on aine, jota työmehiläiset erittävät kaikkien mehiläisyhdyskunnan toukkien ravinnoksi ja kuningatarmehiläistä ravitaan Gelee royalella koko sen elämän ajan.

Gelee royale kiinnostaa erityisesti siksi, että minulla on erittäin hyviä kokemuksia propoliksen käytöstä mm. flunssien itsehoidossa ja erinäisten tulehdustilojen hillinnässä. Propolis on ainetta, jota työmehiläiset valmistavat puiden silmujen eritteestä, sitä käytetään pesän lämpöeristeenä ja puhdistusaineena. Sen väitetään olevan yhtä tehokas antibiootti kuin penisilliini ja kohottavan elimistön omaa luonnollista vastustuskykyä. Pari edellistä flunssanalkua on hoidettu pois muutaman päivän propoliskuurilla.

Onneksi mieskin on näissä asioissa mukana ihan omasta tahdostaan, häntä ei ole tarvinnut patistella ottamaan foolihappoa ja sinkkiä.

Lisäravinteiden lisäksi täytyy kesän lipsuilujen jälkeen tarkistaa ruokavaliota. Mainitsemieni lima-asioiden vuoksi ajattelin kokeilla jonkin aikaa täysin viljatonta ruokavaliota, sillä jos lievää hiivaa tai muuta ongelmaa on, niin viljat ja sokerit pitäisi jättää minimiin. Sokeria en juurikaan käytä (missään muodossa - sellaisenaan tai muina nopeina hiilihydraatteina), mutta pala tai pari leipää on tullut huomaamatta lähes päivittäiseksi tavaksi. Lisäksi yritän ottaa turkkilaisen jogurtin tai muita hapanmaitotuotteita taas mukaan ruokavalioon. Ja sitten se ehkä ikävin asia: saunaolut ja muutamat muutkin satunnaiset tuopposet on jätettävä kokonaan pois. Pidän valtavasti varsinkin vaaleista, raikkaista vehnäoluista, mutta nyt siitä on vaan pidettävä taukoa. Ja salaa tietenkin toivon, että tauosta tulisikin erään erittäin hyvän syyn johdosta vähintään vuoden mittainen.

Jotta näillä konsteilla tällä kertaa. Jostain se mielenrauha on hankittava: olenpahan ainakin kokeillut kaikenlaista.

Kierto-ongelma

Näyttää siltä, että tällä kertaa uusi kierto ei alakaan viivytellen tiputtelemalla vaan ihan kunnolla kertarytinällä. Kiitos, kummallinen kierto ja sekalaisesti toimiva kroppani - en ainakaan ehtinyt elätellä minkäänlaisia turhia toiveita tällä kertaa. Tänään lienee siis kp 1, mikä on outoa. Luteaalivaihe ovulaatiosta kuukautisiin kesti vain kahdeksan päivää - ei hyvä merkki. Tällaista ei ole aiemmin ollut, vaan välissä on aina ollut mallikkaasti parin viikon verran. Varhainen keskenmeno tai jonkinlainen kiinnittymisyritys kävivät mielessä, mutta se jää tietenkin arvoitukseksi.

En nyt oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tässä uudessa kierrossa oli tarkoitus määrittää loput hormonitasot (prolaktiini, follikkelia stimuloiva hormoni, luteinisoiva hormoni ja kilpirauhashormoni). Verikoe pitää ottaa kolmannen ja viidennen kiertopäivän välillä. Jos tänään siis on kp 1, on viimeinen mahdollisuus labrakäyntiin maanantaina; viikonloppunahan labra on kiinni. Maanantaina taas on kalenteri täyteen buukattu koko päivän ja verinäyte pitäisi käydä antamassa klo 10 ja 12 välillä. Täytyy siis vaan yrittää jonkin tekosyyn varjolla päästä irtautumaan hetkeksi töistä silloin. JOS uusi kierto siis tosiaan nyt alkoi oikeasti - kuukautiskipuja ei tänään ole ollut, mikä olisi varma merkki siitä. Ehkä ne tulevat taas yöllä.

Tervetullutta toki olisi, jos kierto olisikin lyhenemässä. Kierron alusta ovulaation kautta loppukiertoon odottelu on muutenkin niin turhauttavaa ja minulle kävisi vallan mainiosti, jos siitä selviäisi viikon nopeammin. Mutta - koska on tämä kiertotutkimus juuri meneillään, niin normaalikierto olisi varmaan antanut luotettavimmat tulokset.

Täytyy huomenna soitella klinikalle ja kysyä neuvoa.

Ei vieläkään

Tiputtelu alkoi jo tänään. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin nyt tiputtelee pari päivää, sitten se loppuu pariksi päiväksi ennen varsinaisia menkkoja, joihin lienee vielä noin viikko aikaa.

Ei ollut tämäkään kierto meitä varten. En oikein osaa sanoa, miltä tuntuu. Tyhjältä kai. Sekä kohdussa että päässä.

Verikokeissa

Verikoe progesteronitason määrittämistä varten otettiin tänä aamuna. Olin paikalla jo hieman ennen labran aukeamista, jotta kerkesin suht ajallaan töihin.

Paikalla oli muutama muukin varhainen asiakas, joten jouduin hetkisen odottelemaan vuoroani. Tunnetila oli jotenkin erikoinen. Vakavia ilmeitä ja katseita, joista olin huomaavinani häivähdyksen ymmärrystä - samalla asialla täällä ollaan kaikki. Paikassa, jossa emme kukaan ole vapaaehtoisesti. Kukaan ei lukenut lehtiä odotellessaan, kuten vaikkapa työterveyshuollon labrajonossa usein tehdään. Katseltiin vain muita tulijoita.

Sellainen paikka ja tilanne, jossa ei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen alkaa jutustella säästä vieruskaverin kanssa.

Myöhäinen ovulaatio

Eilisiltana ovulaatiokivut tuntuivat jo ihan selvästi. Ihan kunnon nipistyksiä. Kipujen lisäksi oli koko päivän jotenkin tosi ikävä, turvonnut ja pinkeä olo vatsan ja alaselän alueella. Miehellekin ihmettelin, että miten voikin tuntua tuollaiselta, kun munasolu irtoaa. Siis yksi ainoa solu, vaivainen pieni pallukka.

Vähän myöhäiseksi se ovulaatio sitten venähtikin, teinhän positiivisen ovulaatiotestin jo perjantaina iltapäivällä. Reilut kolme vuorokautta siihen siis meni. Toivotaan, että siimahäntäisiä matkalaisia oli riittävästi vielä hengissä odottelemassa. Täytyy kuitenkin ensi kerralla muistaa huomioida tuo, että ilmeisesti käytössäni olevat testit (David) näyttävät minulla positiivista hieman enemmän etuajassa kuin vuorokauden tai pari.

Sitten vain odotellaan pari viikkoa. Tai ehkä ei edes niin kauaa, sillä tyypillisesti viime kiertoina pieni tiputteluvuoto on alkanut jo 3-4 päivää ennen varsinaisia menkkoja. Vaikka sitä ei oikeaksi vuodoksi voida vielä laskea, niin tiedän jo sen tarkoittavan sitä, että ei tarvitse toivoa turhia. Kuukauden päästä sitten seuraava mahdollisuus, palataan asiaan.

Miten onkin niin hemmetin vaikeaa elellä vain päivä kerrallaan??

Lääkärin määräyksestä

Plussa pärähti ovulaatiotestiin perjantaina iltapäivällä. Mitään selkeitä ovulaatiotuntemuksia ei tällä kertaa ole ollut, vaikka ennakoin, että se olisi tapahtunut viimeistään sunnuntaina. Tänään on aamusta tuntunut hieman nipistelyjä oikealla puolella, jospa se sitten oli siinä. No, lääkärikin tiesi jo tiistaina ennakoida, että ovulaatio munarakkulan koon perusteella tapahtuu todennäköisesti viikonloppuna ja "määräsi" meille makuuhuoneaikaa sen mukaan. Toteltiin kiltisti, joten tällä(kään) kertaa ei voi yrityksen puutteesta jäädä kiinni.

Suhtaudun kyllä tärppiin nyt jo hieman pessimistisemmin. Varovaisia toiveita tietenkin on, mutta ehkä yritän jo hieman enemmän suojella itseäni mahdolliselta pettymykseltä. Katsellaan, miten käy. Tämän viikon loppupuolella pitäisi käydä verikokeessa, josta määritellään keltarauhashormonin taso. Askel kerrallaan siis mennään eteenpäin.

Kohtaamisia

Käyn lähikaupassa keskellä päivää. Vihannesosastolla katselen nuorta tulevaa äitiä ison mahansa kanssa. Odotan vuoroani päästä punnitsemaan ostoksiani ja läheltä kuulen, kuinka hän puhisee rakkaan taakkansa kanssa. Tuollainen minäkin olisin, tai ehkä vieläkin isomman mahan kanssa. Laskettuun aikaani olisi noin kuukausi. Olisin viettänyt kesän ensin lomaillen, jäänyt heti sen jälkeen äitiyslomalle odottelemaan pienen syntymää. Helteiden aikaan olisin tuskaillut oloani ja turpoavia nilkkojani, nyt olisin helpottunut ukkosten tuomista viileämmistä ilmoista ja jaksaisin käydä lähikaupassa keskellä päivää. Palaisin kotiin kokkailemaan, lepäilemään, lueskelemaan, järjestelemään hieman paikkoja. Kaikki tarvikkeet tulevaa pientä ihanuutta varten olisi jo hankittu, sovittelisin niitä kaksioomme. Kyllähän me tässä vielä pärjäillään, katsotaan isompaa kotia sitten, kun vauva on syntynyt ja elämä asettunut hieman raiteilleen. Mies tulisi aikanaan kotiin töistään, kyselisi omaan tapaansa, onko paksu olo. Silittelisi vatsaani, mitä teki jo heti raskauden alusta alkaen. Odottelisimme, kummatkin, kirjaimellisesti. Ei enää kovin kauaa.

Miten kaukaiselta tuo tuntuukaan. 

Kaupan kassalla myyjä mainitsee verigreippipussini kohdalla, että ovatpa ne herkullisen näköisiä. Niin ovat, vastaan, aurinkoisia. Jätän kertomatta, mitä ne greipit minulle oikeasti tarkoittavat. Ne ovat muutakin kuin iloisen ja aurinkoisen näköisiä. Ne symboloivat sitä, millä yritän jotenkin hallita tätä valtavan isoa asiaa, joka tapahtuu tai on tapahtumatta huolimatta siitä, mitä minä toivon ja haluan.

Ensimmäinen lääkärikäynti

Ensikäynti lapsettomuuden hoitoon erikoistuneella klinikalla on takanapäin. Olimme täyttäneet tunnollisesti esitietolomakkeet, kumpikin omansa. Kuukautiskierrot, tietyt sairastetut taudit ja infektiot, seksielämä, elämäntavat yleensä - kaikki oleellinen, millä saattaisi olla tässä asiassa jotakin merkitystä.

Lomakkeet käytiin melko pikaisesti läpi. Molemmilta löytyi taustoilta asioita, jotka saattavat vaikuttaa hedelmällisyyteen, niistä juteltiin hieman ja todettiin, että niiden johdosta on ihan aiheellista tehdä joitakin perustutkimuksia jo tässä vaiheessa. Suurin kysymysmerkki lienee tällä hetkellä minun pitkähkö kiertoni, satunnaiset välivuodot sekä se, miten kaikki mahdolliset osaset ja hormonit kierron missäkin vaiheessa pelittävät yhteen. Tiedän jo jotakin näistä asioista, mutta käynnillä huomasin, että kovin vähän kuitenkin vielä.

Sisätutkimuksen ja ultran perusteella kaikki sisälläni vaikuttaa olevan ihan kunnossa. Kohtu näyttää kuulemma hyvältä, on joustava ja munasarjat vaikuttavat normaaleilta. Tänään on kiertopäivä 14 ja oikeassa munasarjassa oli kuulemma kypsymässä "oikein nätti" munasolu, hyvän kokoinen jo, viisitoistamillinen - ovulaatio siis todennäköisesti on tässä kierrossa tulossa aiempia kiertoja aikaisemmin, ehkä jo viikonloppuna. Lääkäri kehotti aloittamaan testailun jo tänään. Liuskojahan minulla riittää, teen testin illalla.

Noin viikko positiivisen ovulaatiotestin jälkeen kehotettiin tulemaan verikokeisiin, josta määritetään keltarauhashormonin taso. Ja mikäli en tule tästä kierrosta raskaaksi ja kuukautiset alkavat, jatketaan muilla hormonitutkimuksilla. Tarvittaessa tehdään myös munanjohtimien aukiolotutkimus, mikäli syksyn edetessä ei tärppiä ala kuulua.

Mies pääsee toistaiseksi helpommalla. Jos tässä kierrossa ei tärppää, tehdään sperma-analyysi. Jos se on normaali, ei muuta tutkita.

Enää ei ole yhtään sellainen olo, että hätiköimme tämän asian kanssa. Oli huojentavaa kuulla, että ainakaan ultran perusteella mitään erityistä ongelmaa ei löytynyt. Oli helpottavaa keskustella asiasta asiantuntijan kanssa. Lapsettomuudesta ei vielä meidän kohdalla voida vielä tässä vaiheessa puhua, mutta jos jonkinlainen mielenrauha on näin ostettavissa, niin olen sen kyllä valmis maksamaan.

Paluu arkeen

Niin kuin monella muullakin, myös minulla koitti paluu arkeen tällä viikolla. Alkukankeutta on, mutta arki varmaan lähtee sujumaan taas sen jälkeen ihan normaaliin tapaansa. Päiviä päivien perään, kiirettä, hetkessä kuluvia viikkoja, katoavia kuukausia.

Raskauden toivominen rytmittää elämää omalla tavallaan. Syksyn ja varsinkin ensi vuoden suunnitelmia tehdessä olen varovainen, sillä jos vaikka kuitenkin. Ankeista ensimmäisistä kiertopäivistä kuljetaan hiljalleen oletettua ovulaatiota kohti, hieman liian monta kiertopäivää, sen jälkeen mennään pari viikkoa mahdollisia oireita tunnustellen, jopa keksien, päiviä laskeskellen. Viimeiseen kiertopäivään asti. Ja sitten sama uusiksi. Tämä lienee monille jo paljon, paljon tutumpaa ja kipeämpää kuin mitä itse olen vielä ehtinyt kokemaan. Ja uskon, että aina se tekee yhtä kipeää. Ja vielä enemmän se varmasti sattuu, mitä pidempään matka kestää.

Reilun viikon päästä menemme käymään lääkärissä. En halua käyttää sanoja lapsettomuuslääkäri tai -klinikka, eihän sellainen nyt meitä voisi koskettaa. Eihän? Siispä puhun vain lääkäristä. Eihän tässä vielä olisi syytä kiirehtiä, mutta mies on levoton. Olemme puhuneet asiasta paljon ja hän taitaa kaivata keskustelua ammattilaisen kanssa ja varmistusta omasta terveydentilastaan enemmän kuin ymmärsinkään. Eikä minuakaan ole tutkittu millään tavalla keskenmenon jälkeen. Pitkähköiksi muotoutuneet kierrot mietityttävät, lisäksi tänään on ollut hieman epämääräistä välivuotoa. Jossakin aiemmassakin kierrossa sitä on ollut. Varmuuden ja oman mielenrauhan vuoksi siis vain, niinhän? Jos jotakin on syytä tutkia, niin tutkitaan, jos taas kaikki on kunnossa, niin jatketaan samaan malliin. Katsotaan vähän kerrallaan eteenpäin.

Lääkäriaikaa varatessani pelkäsin, että itkuisten ensimmäisten kiertopäivien johdosta alan puhelimessakin itkeä. En alkanutkaan. Ajan varannut kätilö oli asiallisen mukava; empaattinen, mutta ei imelä. Kyseli taustoista ja toivotti tervetulleeksi. Tuli luottavainen olo. Ironinen minä mietti, että siitähän heille maksetaan isoja summia, mutta seuraavassa hetkessä keksin aika monta turhempaakin asiaa, johon olen silmää räpäyttämättä käyttänyt vähintään yhtä isoja summia. Kaikki on suhteellista.