Paluu arkeen

Niin kuin monella muullakin, myös minulla koitti paluu arkeen tällä viikolla. Alkukankeutta on, mutta arki varmaan lähtee sujumaan taas sen jälkeen ihan normaaliin tapaansa. Päiviä päivien perään, kiirettä, hetkessä kuluvia viikkoja, katoavia kuukausia.

Raskauden toivominen rytmittää elämää omalla tavallaan. Syksyn ja varsinkin ensi vuoden suunnitelmia tehdessä olen varovainen, sillä jos vaikka kuitenkin. Ankeista ensimmäisistä kiertopäivistä kuljetaan hiljalleen oletettua ovulaatiota kohti, hieman liian monta kiertopäivää, sen jälkeen mennään pari viikkoa mahdollisia oireita tunnustellen, jopa keksien, päiviä laskeskellen. Viimeiseen kiertopäivään asti. Ja sitten sama uusiksi. Tämä lienee monille jo paljon, paljon tutumpaa ja kipeämpää kuin mitä itse olen vielä ehtinyt kokemaan. Ja uskon, että aina se tekee yhtä kipeää. Ja vielä enemmän se varmasti sattuu, mitä pidempään matka kestää.

Reilun viikon päästä menemme käymään lääkärissä. En halua käyttää sanoja lapsettomuuslääkäri tai -klinikka, eihän sellainen nyt meitä voisi koskettaa. Eihän? Siispä puhun vain lääkäristä. Eihän tässä vielä olisi syytä kiirehtiä, mutta mies on levoton. Olemme puhuneet asiasta paljon ja hän taitaa kaivata keskustelua ammattilaisen kanssa ja varmistusta omasta terveydentilastaan enemmän kuin ymmärsinkään. Eikä minuakaan ole tutkittu millään tavalla keskenmenon jälkeen. Pitkähköiksi muotoutuneet kierrot mietityttävät, lisäksi tänään on ollut hieman epämääräistä välivuotoa. Jossakin aiemmassakin kierrossa sitä on ollut. Varmuuden ja oman mielenrauhan vuoksi siis vain, niinhän? Jos jotakin on syytä tutkia, niin tutkitaan, jos taas kaikki on kunnossa, niin jatketaan samaan malliin. Katsotaan vähän kerrallaan eteenpäin.

Lääkäriaikaa varatessani pelkäsin, että itkuisten ensimmäisten kiertopäivien johdosta alan puhelimessakin itkeä. En alkanutkaan. Ajan varannut kätilö oli asiallisen mukava; empaattinen, mutta ei imelä. Kyseli taustoista ja toivotti tervetulleeksi. Tuli luottavainen olo. Ironinen minä mietti, että siitähän heille maksetaan isoja summia, mutta seuraavassa hetkessä keksin aika monta turhempaakin asiaa, johon olen silmää räpäyttämättä käyttänyt vähintään yhtä isoja summia. Kaikki on suhteellista.