Eilisiltana ovulaatiokivut tuntuivat jo ihan selvästi. Ihan kunnon nipistyksiä. Kipujen lisäksi oli koko päivän jotenkin tosi ikävä, turvonnut ja pinkeä olo vatsan ja alaselän alueella. Miehellekin ihmettelin, että miten voikin tuntua tuollaiselta, kun munasolu irtoaa. Siis yksi ainoa solu, vaivainen pieni pallukka.
Vähän myöhäiseksi se ovulaatio sitten venähtikin, teinhän positiivisen ovulaatiotestin jo perjantaina iltapäivällä. Reilut kolme vuorokautta siihen siis meni. Toivotaan, että siimahäntäisiä matkalaisia oli riittävästi vielä hengissä odottelemassa. Täytyy kuitenkin ensi kerralla muistaa huomioida tuo, että ilmeisesti käytössäni olevat testit (David) näyttävät minulla positiivista hieman enemmän etuajassa kuin vuorokauden tai pari.
Sitten vain odotellaan pari viikkoa. Tai ehkä ei edes niin kauaa, sillä tyypillisesti viime kiertoina pieni tiputteluvuoto on alkanut jo 3-4 päivää ennen varsinaisia menkkoja. Vaikka sitä ei oikeaksi vuodoksi voida vielä laskea, niin tiedän jo sen tarkoittavan sitä, että ei tarvitse toivoa turhia. Kuukauden päästä sitten seuraava mahdollisuus, palataan asiaan.
Miten onkin niin hemmetin vaikeaa elellä vain päivä kerrallaan??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti