Innostuin joitakin viikkoja sitten kokeilemaan erilaisia yrttejä ja muita luonnontuotteita luonnollisessa lääkinnässä. Ajatus lähti eräästä kroonisesta perussairaudesta, joka minulla oireilee vähän väliä ja jonka oireisiin en haluaisi aina olla napsimassa jatkuvaa estolääkitystä tai silloin tällöin vähän rajumpiakin hevoskuureja, kun oireet taas yltyvät. Keskenmenon koettuani mietin, olisiko silloin satunnaisesti käyttämälläni lääkityksellä kuitenkin voinut olla jotakin vaikutusta asiaan, vaikka lääkärit vakuuttivat sen olevan turvallinen alkiolle. Keskustelin asiasta pitkät pätkät ystäväni kanssa, joka on perehtynyt hieman luonnonlääkintään (ja ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn sen avulla) ja vaikka olenkin luonteeltani perusskeptinen ja uskonut aina länsimaiseen lääketieteeseen, ajattelin että hittojakos tässä; mitään en ainakaan menetä. Sain ystävältäni ostoslistan ja vingautin visaa Ruohonjuuren nettikaupassa.
Ituhippeilylistalleni kuuluu päivittäin B-vitamiinilisää oluthiivahiutaleiden muodossa, jotta yleiskuntoni pysyisi mahdollisimman hyvänä, mikä on virusperäisen kroonisen sairauden kannalta varmaankin tärkeimpiä ehkäisykeinoja. Iltaisin houkuttelen hyvää ja syvää unta keittelemällä teetä kamomillasta. Turkkilaisen jogurttini ja salaattini terästän nokkosrouheella, josta saan rautaa ja A-vitamiinia. Perussairauden ensioireiden ilmentyessä tai pikkuflunssaan sekoittelen propolistippoja vesilasilliseen muutaman kerran päivässä. Kuuriluontoisesti käytän vehnänorasta puhdistautumiseen. Ja sitten on myös ärhäkän tuoksuinen ja makuinen siankärsämö, joka on tunnettu jo ammoisista ajoista lähtien naistenyrttinä. Sitä käytin kuurina keskenmenon jälkivuodon aikana. Ja kas vaan, vuoto loppui kymmenessä päivässä, vaikka kauhutarinoita luettuani olin henkisesti jotakuinkin valmistautunut, että lääkkeellisesti hoidettuna saattaisin vuotaa kolme neljäkin viikkoa. Johtuiko sitten siankärsämöstä vai jostain muusta, mutta hyvä niin.
Perussairauteni oireili hyvin lievänä pari viikkoa sitten, mutta hävisi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, mitä se ei koskaan ole tehnyt. Aina ennen sen kanssa on saanut taistella vähintään muutaman päivän sekä syödä lääkekuurin. Oireet palasivat taas rajuina viime viikolla, mutta uskon sen olevan sidoksissa sairastamaani influenssaan (eikä minulla ollut reissussa omaa luonnonlääkepakkiani mukanakaan). Influenssaa tai muita rajumpia tauteja taas ei varmaankaan ehkäistä yrteillä eikä kyllä millään muullakaan, ne täytyy vaan sairastaa.
Jatkan tätä omaa pikku rottakoettani, katsotaan, miten jatkossa käy. Sitä en vielä tiedä, mitä kaikkea uskaltaisin raskausaikana käyttää ja millaisia määriä. En mitenkään ole länsimaista lääketiedettä vastaan, mutta jos luonnon keinoilla pystyn korvaamaan ainakin enimmäkseen jatkuvan teollisen lääkityksen, olen tyytyväinen. Ja jos parempi yleiskunto ja vastustuskyky auttavat yleisen jaksamisen ja vireystilan lisäksi myös hedelmällisyyteen, olen enemmän kuin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti