Putosin eilen hevosen selästä. Ensimmäinen ajatus oli voi perkele. Ovulaatiosta on kulunut muutamia päiviä ja jos oikein tuuri on käynyt, niin tuolla jossakin sisuksissani alkaa ehkä olla kohta kiinnittymisyrityksiä. Siihen sitten vähän ylimääräistä tömähtelyä. Hyvä hyvä.
Mitenkään ei käynyt, sattuuhan noita putoamisia hevosten parissa. Hevonen oli kai enemmän järkyttynyt kuin minä. Keräsin itseni ja ylpeyteni ojanpenkalta ja könysin takaisin selkään.
Ratsastin raskaana ollessakin ihan normaalisti, pari kolme kertaa viikossa, vain estehyppelyt jätin pois ja tarvittaessa kevensin harjoitusravin sijaan. Ratsastustunnit päätin lopettaa noin viikolla 13 (jonne asti en sitten ehtinytkään), sillä aloin jännittää viikottain vaihtuvia hevosia liikaa. Lähes pomminvarmalla vuokrahepallani kyllä oli tarkoitus jatkaa rauhallisia metsäretkiä niin pitkään kuin kroppa vain antaisi myöten.
Mies ei harrastuksestani oikein pidä, pelkää kai, että joku kerta sattuu ja pahasti. Ei silti voi painostaa lopettamaankaan. Ratsastus on ainoa liikunnallinen asia, jota tällä hetkellä oikeasti rakastan. En tiedä, miten toimisin, jos tästä nyt raskaaksi tulisin - ehkä haluaisinkin lopettaa ratsastuksen saman tien, minimoida kaikki riskit. Mutta niin kauan kuin tikkuun pissitään vain yksi viiva, aion jatkaa harrastamista ihan kuten ennenkin. Riskeistä huolimatta. Ei voi koko elämä pyöriä ainoastaan kiertojen, ovulaatioiden, odotusodotusten ja kaikenmaailman testien ympärillä.
Minä ratsastin myös aktiivisesti sen raskauden aikana joka meni kesken alkuvuodesta. Siis viisi kertaa viikossa vähintään.
VastaaPoistaJa nyt (rv 11+6) tähän mennessä olen ratsastanut ehkä vielä enemmän kuin silloin, kahta hevosta n. 5krt/vko. Kysyinkin neuvolassa että vaikuttiko tämä ehkä siihen keskenmenoon tai onko minun syytä välttää ratsastusta tässä raskaudessa jos se jotain auttaa, niin täti oli sitä mieltä että antaa mennä vaan. Tottakai siis järki käteen ettei ihan hurjasteluksi mene, mutta ei minua ainakaan kielletty liikuttamasta noita hevosia.
Tähän asti olen siis ratsastanut ihan normaalisti, harjoitusravissa tuntuu nyt viimeisinä kertoina jo sellaiselta että taidan siirtyä keventelyyn seuraavaksi.
Mutta siis minä en ole vielä yhdenkään lääkärin kuullut sanovan mitään yhteyttä normaalilla ratsastamisella ja keskenmenolla, joten anna mennä vaan niin pitkään kun vähänkin selkään pääset :)
Ei ratsastuksessa sinänsä varmaan ongelmaa olekaan, mutta mietityttää kuitenkin tuo putoamisriski. Harvoinhan sieltä selästä putoillaan, mutta silti se on mahdollista, ja joskus sieltä voi tulla alas vähän vauhdikkaamminkin. Viime raskaudessa ongelmaksi alkoi muodosta jännittäminen varsinkin vieraampien hevosten kohdalla, mikä taas välittyy kropan kautta koko hevoseen ja ehkä kasvattaa putoamisriskiä vielä lisää... Oma pää ei siis kestänyt harrastuksen jatkoa samalla tavalla kuin ennen raskautta.
VastaaPoistaNo, nythän sitä ei tosiaan tarvitse vielä miettiä, kun en ole edes raskaana :) Onnellista odotuksen jatkoa ja harrastamisen iloa sinulle!