Siinähän se otsikossa tulikin. Tiputtelu/tuhru alkoi jo juhannusaattona. Pettymyksestä tirautin pienet itkutkin, vaikka niin kovasti yritin suhtautua positiivisesti.
Kerran eräs entisessä elämässä minulle tärkeä ihminen sanoi, että kannattaa varoa, mitä toivoo, sillä toiveilla saattaa olla taipumus toteutua. Niinpä niin.
Enää tämä viikko töissä ja sitten alkaa viiden viikon loma. Menolento jonnekin päin Eurooppaa on varattu, paluulentoa ei ole. Tullaan takaisin sitten kun tuntuu siltä. Työn lisäksi aion pitää hetkisen lomaa myös kiertopäivien laskeskelusta, ovulaation kyttäilystä, tästä blogista sekä kaikenlaisesta muustakin märehtimisestä. Aion syödä hyvin, nauttia maukkaista viineistä ja rentoutua auringossa. Ostin kirjakaupan alennusmyynnistä läjän pokkareita reissulukemiseksi. Toivottavasti yksikään niistä ei sisällä mitään raskauteen tai vauvoihin liittyvää.
Reissun jälkeen voisi sitten miettiä, olisiko syytä varata aika gynekologille ja käydä juttelemassa näistä pitkistä kierroista, taas se oli 35 päivää. Ihan vielä en kuitenkaan ajattele sitä, nyt ei ole sen aika. Nautitaanhan nyt kesästä ja lomasta ensin.
No voi :( Mutta luulen, että asiat on parempi surra pois kuin aina yrittää ajatella pelkästään positiivisesti. Jos on kurja olo niin on. Itse itkin eilen montakin kertaa, vaikka olin päättänyt että näiden menkkojen vuoksi en itke. Tänään tuntuu jo vähän paremmalta :)
VastaaPoistaTuo Euroopan reissu ilman päätettyä paluupäivää kuulostaa tosi hienolta :)
Kiitoksia lohdullisesta kommentista. Tottahan tuo on, että kyllä silloin saa surra kun surettaa. Välillä sitä vaan yrittää olla kovempi ja vahvempi kuin oikeasti jaksaa. Ihan turhaan.
PoistaMaanantain jälkeen on ollut jo monta parempaa päivää, kyllä tämä tästä taas :) Toivottavasti sinullakin!