Synnytyssupistusten kivulla on hyvä tarkoitus. Sen tehtävänä on auttaa vauva maailmaan, saada äidin koko keho työskentelemään tavoitteen eteen. Lopputulos auttaa kestämään kivun.
Minun kivussani oli tuloksena vain istukka ja muuta raskausmateriaalia. Silti ajattelen, että silläkin kivulla oli muukin tarkoitus. Kipu oli kova, mitään vastaavanlaista en ole koskaan ennen vielä kokenut, mutta selvisin siitä silti. Pärjäsin aika pitkään sen kanssa kotonakin ilman kunnon kivunlievitystä.
Kipukokemus kasvatti luottamusta siihen, että pystyn kestämään vielä voimakkaammankin kivun tulevaisuudessa. Sitten, kun toivottavasti jonakin päivänä synnytän muutakin kuin istukkaa.
Keskiviikon jälkeen fyysisiä kipuja ei ole enää ollut ja ihmeellistä, mutta totta - se unohtuu nopeasti. Jälkivuotokin on lähes loppunut.
Psyykkisesti tuntuu siltä kuin olisin vanhentunut vuosia vain tämän yhden viikon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti